Pörssikurssi opettajan opas
Viikon rakenne, teema ja oppimistavoitteet
Pörssikurssin neljäs viikko rakentuu kahdesta 75 minuutin osiosta.
Osio 1
- PowerPoint-esitys viikon teemasta: Sijoitussuunnitelma / allokaatio, sijoitusinstrumentit, sijoituskohteiden valintakriteerit, hajauttaminen
- Kertaava quiz-tehtävä
- Viikkotehtävä: Sijoitussuunnitelman sijoittamista käsittelevä osuus
Osio 2
- Viikon syventävä tehtävä: Suomalaisten sijoitussuunnitelma
Ensimmäisen osion tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää osake- ja korkomarkkinoiden ominaispiirteet ja osaa määrittää itselleen soveltuvan allokaation pohjautuen edeltävällä viikolla määriteltyyn sijoittajaprofiiliin. Tavoitteena on myös, että opiskelija ymmärtää suoran ja välillisen sijoittamisen erot ja osaa valita itselleen parhaiten soveltuvat sijoitusinstrumentit. Opiskelija ymmärtää myös sijoittamisen kulujen roolin ja merkityksen. Opiskelijat luovat myös ensisilmäyksen osakevalintakriteereihin, joihin syvennytään varsinaisesti moduuleissa kuusi ja seitsemän. Lisäksi opiskelija osaa nimetä eri hajauttamisen tavat ja osaa määritellä optimaalisen salkkuhajautuksen.
Viikkotehtävässä viedään tässä moduulissa opitut asiat käytäntöön täyttämällä sijoitussuunnitelman sijoittamista käsittelevä osuus.
Toisessa osiossa tavoitteena on tuoda sijoitussuunnitelmaa konkreettisemmalle tasolle tarkastelemalla suomalaisten yksityissijoittajien sijoituksia ja muodostamalla niiden perusteella ”suomalaisten sijoitussuunnitelma”.
Ohjeet luento- ja tehtävämateriaaleihin
Kalvot 2-4: Sijoitussuunnitelmassa sijoittajan tehtävänä on päättää, mihin omaisuuslajeihin sijoittaa. Eri omaisuuslajit eroavat toisistaan muun muassa tuotto-odotuksen, riskien ja likviditeetin suhteen. Yleisimpiä yksityissijoittajille suunnattuja vaihtoehtoja ovat korko-, osake- ja kiinteistösijoitukset.
Esimerkkejä korkosijoituksista ovat talletukset ja joukkolainat. Joukkolainat ovat yleensä valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemia velkakirjoja. Joukkolainoihin voi yksityissijoittajan olla haastavaa sijoittaa, koska niihin vaaditaan monesti suurehkoja summia. Yksityissijoittaja pääseekin korkomarkkinoille helpoiten korkorahaston kautta. Rahaston ideana on kerätä varoja suurelta joukolta yleisöä ja sijoittaa tätä kerättyä varallisuutta sitten esimerkiksi joukkolainoihin. Talletettaessa rahaa pankkiin, maksaa pankki tilillä oleville rahoille talletuskorkoa. Viime vuosina korot ovat kuitenkin olleet hyvin matalalla ja erityisesti käyttelytilien talletuskorko on monessa tapauksessa ollut pyöreä nolla. Osakemarkkinoille voidaan sijoittaa korkomarkkinoiden tapaan joko suoraan tai välillisesti.
Itselle soveltuva omaisuuslaji määräytyy oman sijoittajaprofiilin kautta. Mitä korkeampi riskinsietokyky ja mitä pidempi sijoitushorisontti, sitä suuremman osuuden varoista voi sijoittaa korkeamman riskin ja siten korkeamman tuotto-odotuksen omaisuuslajeihin.
Osakemarkkinoiden tuotto-odotus on kaikista korkein, mutta niin ovat myös riskit. Korkomarkkinoilla riskit
ovat pienemmät, mutta niin on myös tuotto-odotus. Tässä kohdassa kannattaa muistuttaa sijoittamisen nyrkkisäännöstä: tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Hyvä tuotto vaatii riskinottoa. Toisaalta ilman riskiä ei kannata odottaa tuottoa.
Osakemarkkinoille sijoittavalta vaaditaan korkeaa riskinsietokykyä (eli kestää sitä, että osakekurssit heiluvat) ja pitkää sijoitushorisonttia. Lyhyellä aikaperiodilla tarkasteltuna osakemarkkinat saattaa heilahdella voimakkaasti suuntaan, jos toiseen, eivätkä siten sovellu lyhyen sijoitushorisontin sijoittajille. Pitkällä aikajänteellä osakemarkkinat ovat aina nousseet laskua edeltäneen huipun yläpuolelle. Pitkällä sijoitusajalla lyhyen aikavälin heilahtelut menettävät merkityksensä.
Kalvot 5-8: Kun päätös omaisuuslajeista on tehty, on aika päättää, mitä sijoitusinstrumentteja käyttää valittujen omaisuuslajien sisällä. Käytännössä sijoittajalla on vaihtoehtona sijoittaa suoraan tai välillisesti.
Suorassa osakesijoittamisessa sijoittaja ostaa pörssistä itse valitsemiensa yhtiöiden osakkeita. Tällöin sijoittaja saa myös omistajanoikeudet. Välillisessä sijoittamisessa sijoittaja käyttää taas esimerkiksi rahastoa, jossa sijoituspäätökset on tehty sijoittajan puolesta. Tällöin sijoittaja ei omista itse osakkeita, vaan omistaa osuuden rahastosta, eikä ole siten oikeutettu vaikuttamaan rahaston sisältöön eikä saa omistajanoikeuksia. Sijoittajan tehtäväksi rahastojen osalta jää tehdä päätös siitä, minkä tyyppistä rahastoa käyttää. Aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa rahaston sisältöä päivitetään jatkuvasti. Aktiivisella valinnalla pyritään löytämään hyviä sijoituskohteita. Passiivisesti hallinnoiduissa indeksirahastoissa sijoituspäätökset tehdään puolestaan automaattisesti ennalta annetun kriteerin mukaisesti. Indeksirahasto seuraa sille valittua kohdeindeksiä ja sijoittaa varat kohdeindeksiin kuuluviin yhtiöihin. Muutoksia tehdään ainoastaan silloin, kun kohdeindeksissä tapahtuu muutoksia. Indeksisijoittamisessa tähdätäänkin siten osakemarkkinoiden keskimääräiseen tuottoon. Hallinnointitavalla on suuri vaikutus tehdyn työn määrään ja siten kuluihin, mikä sijoittajan kannattaa ottaa huomioon. Kulut vähennetään aina pois sijoittajan tuotosta. Kuluja käsittelevässä kuvaajassa on esitettynä, kuinka moninkertaiseksi sijoituksen arvo kasvaisi annetulla vuosituotolla ajan funktiona. Kuvaajasta huomataan, että jo kahden prosenttiyksikön ero tuotossa näkyy merkittävänä erona siinä, kuinka moninkertaiseksi sijoitus kasvaisi etenkin pitkällä sijoitushorisontilla. Tästä johtuen sijoittajan kannattaa olla kulujen kanssa tarkkana ja pyrkiä aina minimoimaan sijoittamisen kulut.
Sijoittajalla on toki edellä kuvattujen kahden päätyypin lisäksi vaihtoehtoina monimutkaisempia sijoitusinstrumentteja kuten johdannaisia. Johdannaisia ei lähtökohtaisesti suositella aloitteleville sijoittajille.
Pörssiyhtiöiden lisäksi on mahdollista sijoittaa myös listaamattomiin yrityksiin. Näiden osalta kannattaa huomioida, että listaamattomia yrityksiä ei koske pörssiyhtiöiden kaltaiset tiedonantovelvoitteet eikä niistä irtautuminen ole välttämättä niin yksinkertaista kuin pörssiyhtiöistä.
Kalvot 9-11: Tässä osiossa käydään läpi erilaisia osakevalintakriteerejä. Osakevalintakriteerejä tullaan käymään yksityiskohtaisemmin läpi moduuleissa kuusi ja seitsemän, joten tässä kohtaa oleellista on luoda ainoastaan kokonaiskuva siitä, millaisia valintakriteerejä on olemassa.
Sijoittaja voi hyödyntää osakevalinnassa erilaisia taloudellisia tunnuslukuja. Esimerkkinä P/E-luvulla voidaan arvioida osakkeen kalleutta ja osinkotuotolla voidaan puolestaan arvioida yhtiön maksamaa osinkoa suhteuttamalla sitä osakkeen hintaan. Toisin sanoen osinkotuotto kertoo sijoittajalle suoraan, kuinka paljon tuottoa olisi tulossa osinkojen muodossa.
Taloudellisten tunnuslukujen lisäksi sijoittaja voi hyödyntää joukkoa erilaisia ei-numeerisia kriteerejä. Näistä käytetään yhteisnimitystä laadulliset osakevalintakriteerit. Laadullisin kriteerein sijoittaja perehtyy yrityksen liiketoimintaan, tulevaisuuden suunnitelmiin ja henkilöihin yhtiön takana. Henkilöiden osalta sijoittajan kannattaa tarkastella paitsi yrityksen johtoa ja hallitusta, niin myös yrityksen suuria omistajia.
Tänä päivänä sijoittajat antavat yhä enemmän painoarvoa vastuullisuuden tarkastelulle. Sijoittaja voi tarkastella sitä, kuinka yritys on ottanut vastuullisuuden eri näkökulmat huomioon. Huomioimalla vastuullisuuden sijoittaja hallitsee samalla sijoittamisen riskejä, sillä vastuuton toiminta näkyy ennen pitkää myös osakekurssissa ja siten sijoittajan salkun arvossa.
Sijoittajan kannattaa aina muistaa arvioida yrityksen tulevaisuuden näkymiä. Hyväkään menestys historiassa ei ole tae hyvästä tai saati paremmasta huomisesta. Osakkeita tarkasteltaessa ei kannata siten jumittua vain menneisyyteen (peruutuspeiliin). Toiseksi hyväkään yritys ei ole aina hyvä sijoitus, jos esimerkiksi sen osakekurssi on kohonnut kohtuuttoman korkealle. Sijoittajan kannattaa siten muistaa tarkastella osakkeen hinnoittelua. Samoin osakekurssin lasku ei tee yrityksestä välttämättä hyvää/edullista sijoitusta. Kurssilasku voi olla hyvä hetki ostaa osakkeita, jos yrityksellä on selkeät suunnitelmat, kuinka se aikoo ratkaista kurssilaskun aiheuttaneet syyt. Sijoittajan kaikista tärkein oppi on muistaa hajauttaa. Sijoituksia kannattaa tehdä useaan erilaiseen kohteeseen, jolloin osakesijoittamisen riskejä saadaan pienennettyä.
Kalvot 12-18: Hajauttamista kannattaa toteuttaa siten, että sijoittaa eri toimialoilla toimiviin yrityksiin sekä yrityksiin, joilla on asiakkaita eri maantieteellisillä alueilla. Näin osakesalkun arvonkehitys ei ole riippuvainen vain yhden toimialan kehityksestä ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kun valitsee salkkuun yhtiöitä, joilla on asiakkaita eri maantieteellisillä alueilla, ei salkun kehitys ole riippuvainen vain tietyn maanosan kehityksestä. Maantieteellisen hajauttamisen osalta oleellista ei ole se, missä pörssissä yhtiö on listautuneena, vaan se, mistä yhtiön liikevaihto tulee. Yhtiön liikevaihto tulee sieltä, missä sen asiakkaat ovat.
Kuvaajassa on esitettynä, kuinka hajauttaminen vaikuttaa osakesijoittamisen riskeihin. Vaaka-akselilla on esitettynä osakkeiden lukumäärä salkussa. Vasen pystyakseli kuvaa salkun tuottojen volatiliteetin suhdetta salkussa olevien osakkeiden lukumäärään. Volatiliteetti kertoo sijoittajalle kurssiheilunnan määrää ja on siten yksi riskimittareista. Oikea pystyakseli kuvaa puolestaan riskiä suhteessa salkkuun, jossa hajauttamista ei olisi tehty ollenkaan, vaan kaikki varat olisi sijoitettu yhteen yhtiöön. Kuvaajaa tarkastelemalla voidaan huomata, että optimaalinen salkkuhajautus saavutetaan noin 8-10 osakkeella. Tätä suurempi määrä ei enää lisää merkittäväsi hajautushyötyjä ja puolestaan tätä pienempi määrä nostaa salkun riskisyyttä voimakkaasti.
Miksi kuvaaja ei näytä lähestyvän nollaa? Selitys tälle piilee siinä, että osakesijoittajaan kohdistuu yrityskohtaisia riskejä sekä riskejä, jotka kohdistuvat koko osakemarkkinaan. Sijoittamalla varoja useaan erilaiseen yhtiöön voidaan hallita yritysriskiä, mutta ei markkinariskiä. Markkinariskiä voidaan hallita sijoittamalla varoja osakemarkkinoiden ulkopuolelle tai hajauttamalla ajallisesti. Jos varoja sijoitetaan osakemarkkinoiden ulkopuolelle, laskee myös sijoittaja tuotto-odotus osakemarkkinoiden tuotto-odotuksesta. Tuotto-odotus laskee sitä enemmän mitä enemmän varoja sijoitetaan muualle kuin osakkeisiin.
Ajallisella hajauttamisella tarkoitetaan sitä, että sijoituksia tehdään säännöllisesti tietyin aikaperiodein. Tämä aikaperiodi on tarkoitus määritellä etukäteen sijoitussuunnitelmassa. Hajauttamalla ajallisesti sijoittaja pienentää riskiä, että sijoittaisi vain silloin kuin osakemarkkinat ovat huipussaan.
Osakeostojen lisäksi sijoittajan tulisi suunnitella myös etukäteen, kuinka seuraa salkun kehitystä ja kuinka tekee mahdolliset myyntipäätökset. Salkkua päivitettäessä tulisi kiinnittää huomio kokonaiskuvaan. Toteutuuko sijoitussuunnitelmassa päätetty hajautus eli onko valituilta toimialoilta yhtiöitä salkussa? Onko salkussa yhtiöitä, joilla on liiketoimintaa sijoitussuunnitelmassa päätetyissä maanosissa (maantieteellinen hajautus)? Päivitettäessä salkkua tulisi myös tarkastaa vastaavatko salkussa olevat yhtiöt edelleen aiemmin asetettuja kriteerejä. Oleellinen kysymys sijoittajalle on, haluaako edelleen olla salkussa olevien yhtiöiden omistaja ja uskooko niiden tulevaisuuteen.
Myyntipäätöksiä voi suunnitella etukäteen asettamalla esimerkiksi tietyn raja-arvon tappioiden minimoimiseksi. Yksi yleisimmistä sijoittajavirheistä on lukittautua tiettyihin hintatasoihin esimerkiksi siihen hintaan, jonka on itse osakkeesta maksanut. Joskus voi olla järkevää luopua osakkeesta tappiolla. Näin on esimerkiksi silloin, kun yhtiön tulevaisuus näyttää hyvin vaikealta. Tällöin yhtiön osakkeista luopuminen ajoissa on tappioiden minimoimista.
Kalvot 19-20: Sijoitussuunnitelmaa tulee tarkastella uudestaan erityisesti silloin, kun elämäntilanne muuttuu. Monesti tällaisilla muutoksilla on vaikutusta tulotasoon, mikä on tärkeää ottaa huomioon myös sijoitussuunnitelmassa. Muutoin kenties aiempaa parempi palkka hupenee helposti vain elinkustannuksiin. Myös muutokset sijoittamisen tavoitteissa ovat oleellisia hetkiä tarkastella sijoitussuunnitelmaa uudestaan. Sijoittamisen tavoitteet määrittelevät pitkälti sen, mihin säästöjä kannattaa sijoittaa. Luonnollisesti myös sijoitussalkun menestys kannattaa ottaa huomioon. Jos haluttua menestystä ei näytä tulevan, voi olla paikallaan päivittää omaa suunnitelmaa.
Viikkotehtävä
Viikkotehtävässä opiskelijat jatkavat edellisellä viikolla aloitetun sijoitussuunnitelman laatimista. Nyt tehtävänä on täyttää loput sijoitussuunnitelmasta eli suunnitella itse sijoittamisen osuus.
Syventävä tehtävä
Viikon syventävässä tehtävässä perehdytään suomalaisiin sijoittajina. Suomalaisten sijoitusten perusteella opiskelijoiden tehtävänä on hahmotella, miltä näyttäisi suomalaisten sijoitussuunnitelma. Tämä antaa perspektiiviä opiskelijan oman sijoitussuunnitelman laadintaan.
Mallivastaukset
Viikkotehtävä
Viikkotehtävässä opiskelijat jatkavat edeltävällä viikolla aloittamansa sijoitussuunnitelman laatimista. Nyt sijoitussuunnitelmasta laaditaan sijoittamista käsittelevä osuus. Aluksi opiskelijat määrittelevät omaan sijoittajaprofiiliin soveltuvan allokaation, minkä jälkeen määritellään käytettävät sijoitusinstrumentit valittujen omaisuusluokkien osalta. Tämän jälkeen sijoitussuunnitelmassa mietitään, kuinka sijoitusinstrumentit valitaan. Sijoitussuunnitelman lopuksi mietitään, kuinka toteutetaan riskienhallintaa eli hajauttamista.
Vaihe 1:
Sijoitussuunnitelman sijoittamisen osuus aloitetaan määrittelemällä henkilökohtainen allokaatio. Allokaatiolla tarkoitetaan sitä, kuinka sijoittamiseen käytettävissä olevat varat jaetaan eri omaisuusluokkiin.
Allokaatio määräytyy henkilökohtaisen tuottotavoitteen ja riskinsietokyvyn perusteella. Mitä suurempi tuottotavoite, sitä suurempi osuus sijoitettavista varoista sijoitetaan osakkeisiin. Tässä on hyvä ottaa huomioon myös henkilökohtaiset ominaisuudet eli kuinka paljon sietää riskiä. Hyvänä nyrkkisääntönä allokaatioksi on 100-oma ikä prosenttia voisi sijoittaa osakemarkkinoille. Tässä lähtöolettamana on, että sijoitusaika on pitkä ja riskisietokyky on korkea.
Vaihe 2:
Allokaation määrittelyn jälkeen päätetään käytettävät sijoitusinstrumentit. Valittavana on kaksi päävaihtoehtoa: suorat sijoitukset ja erilaiset sijoitustuotteet. Tässä kohtaa on myös hyvä nimetä, mitä sijoitustuotteita ei ainakaan halua käyttää.
Opettajan kannattaa huomauttaa, että rahastoihin ja osakevalintaan tullaan syventymään myöhemmin opintokokonaisuuden aikana ja sijoitussuunnitelmaankin palataan vielä uudestaan opintokokonaisuuden lopussa. Eli nyt tehdyt valinnat eivät ole lopullisia. Päätavoitteena on luoda kokonaiskuva sijoitussuunnitelman rakenteesta ja hahmotella siihen sisältöä.
Vaihe 3:
Sijoitusinstrumenttivalinnan jälkeen asetetaan kriteerit, joiden perusteella itse sijoituskohteet valitaan. Hyvänä huomiona on, että kaikkia kriteereitä ei ole pakko käyttää, vaan tehtävänä on miettiä, mitkä kriteereistä omalle sijoitusprofiilille merkityksellisiä.
Opiskelijoille kannattaa huomauttaa, että eri osakevalintakriteereihin ja sijoitusstrategioihin tullaan syventymään myöhemmin opintokokonaisuuden aikana. Nyt tehtävänä on hahmotella asioita, jotka kokee nykyisen tietämyksen valossa itselleen tärkeinä. Valintakriteereitä voi täsmentää sitä mukaan, kun tietämystä niistä karttuu opintokokonaisuuden edetessä.
Vaihe 4:
Vaiheessa neljä suunnitellaan sijoittamisen riskienhallintaa eli mietitään, kuinka hajauttamista toteutetaan. Opiskelijoiden tehtävänä on miettiä maantieteellistä hajauttamista sekä sitä, mille toimialoille haluaa sijoituksia tehdä. Lisäksi tehtävänä on suunnitella, kuinka tehdä ajallista hajauttamista eli minkä aikaperiodin välein sijoituksia konkreettisesti olisi tarkoitus tehdä. Riskienhallintaakin tullaan syventymään myöhemmin opintokokonaisuuden aikana.
Vaihe 5:
Lopuksi mietitään, kuinka sijoitussalkun kehitystä seurataan. Kehitystä voi seurata esimerkiksi koko salkun arvonnousulla, yksittäisten sijoitusten arvonnousulla, osinkokertymällä jne. Tärkeää on myös suunnitella, millä perustein myyntipäätökset tehdään eli samaan tapaan kuin ostamisen suhteen, olisi myynnin osalta tärkeää miettiä, millä kriteerein myyntipäätöksiä tehdään. Kriteerit voivat olla samoja kuin vaiheessa 3, mutta raja-arvot tulisi miettiä uudestaan myynnin näkökulmasta.
Syventävä tehtävä
Viikon syventävässä tehtävässä opiskelijat tutustuvat suomalaisten sijoittajien sijoittajaprofiiliin ja tyypilliseen suomalaisen sijoittajan allokaatioon. Tehtävästä opiskelijat saavat perspektiiviä oman sijoitussuunnitelman laatimiseen, kun näkevät kokonaiskuvan siitä, miten suomalaiset ovat tyypillisesti sijoittamista lähestyneet.
Lähdemateriaalina tehtävässä käytetään Pörssisäätiön ja Suomen Pankin tilastoja suomalaisista sijoittajina.
Avaa Suomen Pankin tilasto tästä.
Avaa Pörssisäätiön tilasto tästä.
1. Mikä oli suomalaisten yksityissijoittajien rahoitusvarojen kokonaisarvo kesäkuun lopussa 2022 (Q2/2022)?
- 113 036 milj. euroa (talletukset) + 35 190 milj. euroa (sijoitusrahastot) + 44 568 milj. euroa (pörssiosakkeet) + 1 214 milj. euroa (korkosijoitukset) = 194 008 milj. euroa
2. Mistä sijoituskohteista suomalaisten rahoitusvarat muodostuvat?
- Talletuksista, pörssiosakkeista, sijoitusrahastoista ja korkosijoituksista.
3. Miten suomalaisten yksityissijoittajien rahoitusvarojen kokonaisarvo oli kehittynyt suhteessa edeltävään tarkasteluhetkeen (Q1/2022)?
- Q1/2022 suomalaisten sijoitusten arvo oli 198 881 milj. euroa, joten sijoitusten kokonaisarvo oli laskenut reilut 4 mrd. euroa.
4. Miten suomalaisten talletusten määrä oli kehittynyt?
- Talletusten määrä oli kasvanut yli 5 mrd. euroa suhteessa edeltävän vuoden vastaavaan ajanhetkeen. Suhteessa Q1/2022 talletuskanta kasvoi puolestaan reilut 2,4 mrd. euroa.
- Vaikka talletuskannan koko jatkoi kasvuaan, oli talletuskannan kasvuvauhti hidastunut merkittävästi.
5. Kuinka suuri osa suomalaisten talletuksista oli käyttötileillä ja mikä oli käyttötilien keskikorko?
- 92 % talletuksista oli käyttelytileillä, joiden keskikorko oli vain 0,02 % eli lähes nolla.
6. Miten suomalaisten osakesijoitusten arvo oli kehittynyt? Kuinka paljon muutoksesta oli sijoitusten arvon muutoksen ja kuinka paljon nettomerkintöjen seurausta?
- Osakesijoitusten arvo oli laskenut lähes 12 mrd. euroa suhteessa vuoden 2021 lopun arvoon. Suhteessa Q1/2022 arvoon osakesijoitusten arvo oli laskenut yli 4,6 mrd. euroa.
- Yksityissijoittajat tekivät nettomääräisesti 1,2 mrd. euroa lisää sijoituksia osakkeisiin ajanjaksolla 1-6/2022.
- Muutos selittyy pitkälti osakkeiden arvon laskulla
7. Miten suomalaisten rahastosijoitusten arvo oli kehittynyt? Kuinka paljon muutoksesta oli sijoitusten arvon muutoksen ja kuinka paljon nettomerkintöjen seurausta?
- Sijoitusrahasto-omistusten arvo oli laskenut 4,5 mrd. euroa suhteessa vuoden 2021 lopun arvoon. Suhteessa Q1/2022 sijoitusrahasto-omistusten arvo oli laskenut reilut 2,5 mrd. euroa.
- Yksityissijoittajat tekivät ajanjaksolla 1-6/2022 enemmän lunastuksia kuin uusi merkintöjä. (Huom! vrt. osakesijoitukset, joissa nettomerkinnät positiivisia)
- Omistusten arvo on laskenut pääosin arvon laskun vuoksi.
8. Kuinka suuri osa rahastosijoituksista oli osakerahastoissa?
- Yksityissijoittajien rahastosijoituksista 39 % oli osakerahastoissa.
9. Miten suomalaisten korkosijoitusten arvo oli kehittynyt? Kuinka paljon muutoksesta oli sijoitusten arvon muutoksen ja kuinka paljon nettomerkintöjen seurausta?
- Korkosijoitusten arvo oli myös laskenut. Q4/2021 korkosijoitusten arvo oli 1 453 milj, euroa ja Q1/2022 korkosijoitusten arvo oli 1 284 milj. euroa.
- Q2/2022 korkosijoitusten arvo oli 1 214 milj. euroa.
- Arvonmuutos selittyi pitkälti arvostusmuutoksella.
10. Laske kuinka monta prosenttia kukin sijoituskohde oli sijoitusten kokonaisarvosta.
- Talletukset: 113 036 / 194 008 x 100 %= 58,3 %
- Osakkeet: 44 568 / 194 008 x 100 % = 23,0 %
- Sijoitusrahastot: 35 190 / 194 008 x 100 % = 18,1 % (josta 39 % osakerahastoja)
- Korkosijoitukset: 1 214 / 194 008 x 100 % = 0,6 %
11. Kuvaile suomalaisten yksityissijoittajien allokaatiota?
- Osakesijoitukset: 23,0 % + (0,181 x 0,39 x 100%) = 30,1 %
- ”Nollakorkosijoitukset” eli talletukset: 58,3 %
- Korkosijoitukset: 0,6 % + (0,181 x 0,61 x 100 %) = 11,6 %
12. Minkälainen on suomalaisten yksityissijoittajien sijoittajaprofiili edellä kuvaamasi allokaation perusteella? Kuvaile tuotto-odotusta ja riskiprofiilia?
- Allokaation perusteella suomalaiset ovat riskin karttajia. Yli puolet sijoituksista on riskittömissä ja lähes nollatuottoisissa talletuksissa.
- Vain 30 % rahoitusvaroista on osakkeissa, joista voi odottaa hyvää tuottoa.
- Suomalaisten tuotto-odotus on hyvin matala, mutta niin on myös riskiprofiili.
13. Miten kehittäisit suomalaisten allokaatiota?
- Talletusten kokonaispainoa rahoitusvaroista kannattaisi pienentää. Talletuksina kannattaisi pitää ainoastaan yllättäviä menoja varten olevan ”puskurin” verran rahaa.
- Merkittävä osa talletuksista kannattaisikin ohjata paremman tuotto-odotuksen kohteisiin esimerkiksi osakkeisiin.
