Pörssikurssi opettajan opas
Viikon rakenne, teema ja oppimistavoitteet
Pörssikurssin 14. viikko rakentuu kahdesta 75 minuutin osiosta.
Osio 1
- PowerPoint-esitys viikon teemasta: Rahastosijoittaminen
- Kertaava quiz-tehtävä
- Tuntitehtävä: Rahastosijoittajan tietolähteet
Osio 2
- Viikon syventävä tehtävä: Rahaston valitseminen
Ensimmäisen osion tavoitteena on, että opiskelija osaa kuvata, mitä rahastot sijoitusinstrumenttina ovat. Opiskelija osaa myös eritellä, kuinka suora ja välillinen sijoittaminen eroavat toisistaan. Lisäksi opiskelija osaa kuvata eri rahastotyypit hallinnointitavan mukaan jaoteltuna sekä ymmärtää miten pörssinoteeratut rahastot eroavat perinteisistä rahastoista. Tuntitehtävässä opiskelijat opettelevat hyödyntämään rahastosijoittajan tietolähteitä Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraporttia ja Morningstarin rahastotyökalua.
Toisen osion tavoitteena on, että opiskelija osaa rahastosijoittajan tietolähteitä hyödyntäen argumentoida, minkälainen rahasto soveltuisi itselleen kaikista parhaiten.
Ohjeet luentomateriaaleihi
Kalvo 2: Luento-osuus aloitetaan kertaamalla perusperiaatteet suoran ja välillisen sijoittamisen osalta. Osakemarkkinoille voi sijoittaa joko suoraan tai välillisesti erilaisten sijoitusinstrumenttien avulla. Yleisin välillisen sijoittamisen muoto osakemarkkinoille on osakerahastot.
Suorassa osakesijoittamisessa sijoittaja valitsee itse pörssistä yhtiöt, joiden osakkeita haluaa salkkuunsa ostaa. Tällöin sijoittaja saa myös omistajan oikeudet eli oikeuden osallistua yhtiökokoukseen ja päätöksentekoon siellä. Suoraan osakkeisiin sijoitettaessa maksetaan ainoastaan kertaluonteinen kaupankäyntimaksu toteutuneesta kaupasta.
Välillisessä sijoittamisessa sijoittaja ei itse osta haluamiaan arvopapereita, vaan sijoittaa niihin jonkin tuotteen kautta, mistä hyvänä esimerkkinä on osakerahastot. Tällöin sijoittaja ostaa osuuden rahastosta, joka pitää sisällään osakkeita. Sijoittaja pääsee nauttimaan osakkeista saatavaa tuottoa, mutta ei saa omistajan oikeuksia. Omistajan oikeudet ovat rahastoa hallinnoivalla taholla. Sijoittaja ei myöskään voi vaikuttaa rahaston sisältöön eli siihen, mitä osakkeita rahasto pitää sisällään, vaan siitä päättää rahastonhoitaja. Rahastonhoitaja ei tee osakkeiden valintatyötä ilmaiseksi, vaan siitä veloitetaan rahastoon sijoittaneilta maksua, josta käytetään nimitystä hallinnointipalkkio. Näin rahaston kautta sijoittava tulee maksaneeksi oston ja myynnin lisäksi jatkuvasti juoksevaa hallinnointipalkkiota. Hallinnointipalkkio veloitetaan riippumatta siitä, tekikö rahasto tuottoa vai ei. Rahasto on tiivistettynä jonkin kaupallisen tahon tarjoama maksullinen sijoitustuote.
Kalvo 3: Erilaisia rahastoja on runsaasti tarjolla. Rahastoja myyvät useat finanssialan eri toimijat kuten pankit. Rahastot eroavat toisistaan ennen kaikkea hallinnointitavan kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka aktiivisesti rahastonhoitaja tekee töitä rahaston vuoksi. Hallinnointitavan mukaan rahastot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: aktiivisesti ja passiivisesti hallinnoituihin rahastoihin. Hallinnointitavan lisäksi rahastot eroavat toisista sen mukaan, mihin omaisuuslajeihin rahaston varoja sijoitetaan. Allokaatiolla on puolestaan suora vaikutus rahaston tuotto-odotukseen. Mitä suurempi osuus varoista sijoitetaan osakemarkkinoille, sitä suurempi on rahaston tuotto-odotus ja päinvastoin. Omaisuuslajien lisäksi rahastot eroavat toisistaan sen mukaan, mille markkina-alueille eli maantieteellisille alueille sen varoja sijoitetaan, sekä millaista sijoitusstrategiaa se noudattaa.
Aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa rahastonhoitaja tekee nimensä mukaisesti aktiivisesti sijoituspäätöksiä. Hän ostaa ja myy sijoituskohteita rahastolle määritellyn sijoitusstrategian mukaisesti. Rahastonhoitajan tekemästä työstä ja aktiivisesta kaupankäynnistä johtuen tämän tyylisissä rahastoissa juoksevat hallinnointikulut ovat monesti korkeahkoja.
Passiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa rahastonhoitaja ei käy aktiivisesti kauppaa. Sen sijaan passiivisesti hallinnoiduille rahastoille on ennalta annettu jokin kriteeri, jonka mukaan sijoituspäätökset tehdään ja niissä pitäydytään. Monesti tämä kriteeri on jokin osakeindeksi, jonka mukaan sijoituskohteet valitaan. Tämän tyylisistä rahastoista käytetään monesti nimitystä indeksirahasto. Osakeindeksi mittaa puolestaan koko pörssiin kuuluvien yhtiöiden (yleisindeksi) tai jonkin tietyn osajoukon hintakehitystä. Yleisindeksi mittaa koko pörssin kehitystä pitäen sisällään kaikki pörssiin listautuneet yhtiöt. Yleisesti käytetty ja seurattu indeksi on myös niin kutsuttu OMXH25-indeksi, joka puolestaan ottaa huomioon Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta yhtiötä. Jos indeksirahaston on päätetty seuraavan OMXH25-indeksiä, sijoittaa rahasto varansa siten suoraan Helsingin pörssin 25 vaihdetuimpaan yhtiöön. Rahaston sisällössä tehdään muutoksia ainoastaan silloin, jos indeksin sisältö muuttuu. Indeksirahastojen rahastonhoitajien ei siten tarvitse tehdä niin paljon töitä kuin aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen rahastonhoitajien. Käytännössä tämä näkyy rahaston kuluissa, jotka ovat indeksirahastojen tapauksessa monesti huomattavasti aktiivisesti hallinnoituja rahastoja alhaisemmat.
Sijoittajan kannattaa olla tarkkana, ettei tule sijoittaneeksi niin kutsuttuun piiloindeksirahastoon. Piiloindeksirahastoja ovat sellaiset aktiivisesti hallinnoidut rahastot, joiden sisältö vastaa suurelta osin indeksiä, mutta niitä markkinoidaan aktiivisesti hallinnoituina rahastoina ja ovat siten kuluiltaan vastaavaa indeksirahastoa kalliimpia. Tällaisessa tapauksessa sijoittajan olisi kannattavampaa valita vastaava indeksirahasto.
Perinteisten rahastojen lisäksi on myös pörssinoteerattuja rahastoja eli ETF:iä (Exchange Traded Fund). Tällaisten rahastojen rahasto-osuudet on listattu pörssiin ja niillä käydään kauppaa aivan kuten osakkeilla. Perinteisiä rahastoja ei taas osteta pörssistä, vaan suoraan niitä hallinnoivilta rahastoyhtiöiltä. Pörssinoteeratut rahastot ovat monesti passiivisesti hallinnoituja indeksirahastoja eli ne sijoittavat rahaston varat automaattisesti eri osakkeisiin seuraamansa indeksin mukaisesti. ETF:ssä on siten perinteisten indeksirahastojen tapaan monesti alhaiset kulut. ETF:ien etuna suhteessa perinteisiin rahastoihin on pörssin tuoma likviditeetti. Tällaisten rahastojen rahasto-osuuksia voidaan ostaa ja myydä reaaliajassa pörssin aukioloajat huomioiden. Sen sijaan perinteisillä rahastoilla ei käydä kauppaa reaaliajassa, vaan niiden merkitseminen on monesti hitaampaa ja aikarajoitetumpaa vieden muutamia pankkipäiviä. ETF:iä varten sijoittajalla tulee olla arvo-osuustili.
Kalvo 4: Aktiivisesti hallinnoiduille rahastoille on määritelty tietty sijoituspolitiikka, jonka raamien sisällä rahastonhoitaja tekee sijoituspäätöksiä. Rahaston sijoituspolitiikka selviää rahaston säännöistä, jotka rahastoa hallinnoivan tahon on tarjottavat rahastoesitteen lisäksi sijoittajien saataville. Aktiivisesti hallinnoituja rahastoja on kolmenlaisia riippuen siitä, millaista allokaatiota rahasto noudattaa. Osakerahastot sijoittavat rahaston varat osakemarkkinoille ja korkorahastot sijoittavat puolestaan rahaston varat korkomarkkinoille. Yhdistelmärahasto sijoittaa rahaston varoja sekä osake- että korkomarkkinoille. Jakosuhde osake- ja korkomarkkinoiden suhteen on kerrottu rahastoesitteessä. Mitä suurempi osuus rahaston varoista on sijoitettu osakemarkkinoille, sitä suurempi on rahaston tuotto-odotus ja riskit. Toisaalta mitä suurempi osuus rahaston varoista on sijoitettu korkomarkkinoille, sitä matalampi on rahaston tuotto-odotus ja riskit.
Kalvo 5: Aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen valitseminen lähtee liikkeellä oman allokaation päättämisesti osana sijoitussuunnitelmaa. Omassa sijoitussuunnitelmassa määritellyn allokaation perusteella tehdään valinta, minkä tyyppisiä aktiivisesti hallinnoituja rahastoja aletaan tarkastella. Vaihtoehtoina on osake-, korko- ja yhdistelmärahastoja.
Seuraavaksi sijoittajan tehtävänä on päättää, minkä sijoitustyylin rahastoihin haluaa sijoittaa. Jos on sijoittamassa osakerahastoihin, voi päättää haluaako sijoittaa esimerkiksi arvo- tai kasvuosakkeisiin sijoittaviin rahastoihin. Arvo-osakkeille tunnusomaista on se, että ne ovat aliarvostettuja suhteessa yhtiön todelliseen arvoon. Tällaisten osakkeiden markkina-arvo on usein matala suhteessa yhtiön tulokseen eli niiden P/E-luku on matala ja ne tyypillisesti maksavat keskimääräistä parempaa osinkoa. Kasvuosakkaiden odotetaan puolestaan kasvavan muuta markkinaa nopeammin, minkä takia niiden tunnusluvut voivat olla usein korkeita. Kasvuosakkeiden monesti korkeaa arvostusta perustellaan kasvuodotuksilla, eivätkä ne myöskään tyypillisesti maksa osinkoja.
Sijoittajan on myös hyvä miettiä, mikä on rahaston tuotto-odotus ja miten sen näyttäytyy oman tuottovaatimuksen rinnalla. Osakerahastoilla on lähtökohtaisesti korkeampi tuotto-odotus kuin korkorahastoilla, mikä sijoittajan on hyvä tiedostaa. Vertaa rahaston tuotto-odotusta itse itsellesi sijoitussuunnitelmassa asettamaasi tuottotavoitteeseen. Tässä kohtaa on hyvä myös muistuttaa sijoittamisen nyrkkisäännöstä: tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Jos ei ole valmis ottamaan riskejä, ei kannata odottaa saavansa tuottoakaan.
Sijoittajan on hyvä tarkistaa, että aktiivisesti hallinnoitu rahasto aidosti eroaa indeksistä. Tässä sijoittajalla apuna on niin kutsuttu Active Share -tunnusluku. Jos aktiivisesti hallinnoitu rahasto ei merkittävästi eroa indeksistä, kannattaa sijoittajan mieluummin valita indeksiä vastaava indeksirahasto, jossa todennäköisesti juoksevat hallinnointikulut ovat huomattavasti alhaisemmat.
Suorassa osakesijoittamisessa sijoittajan kannattaa aina selvittää keitä ovat henkilöt yhtiön johdossa. Aivan samaan tapaan rahastosijoittamisessa sijoittajan kannattaisi aina selvittää, kuka toimii rahastonhoitajana, minkälainen on hänen taustansa ja onko hänellä aiempia näyttöjä menestyksekkäästä pitkän aikavälin salkunhoidosta.
Lopuksi ennen varsinaisen sijoituspäätöksen tekemistä, tulisi sijoittajan perehtyä tarkkaan rahastoon liittyviin kuluihin. Sijoittajan tulisi siis selvittää, mitä rahasto-osuuksien merkintä ja luovuttaminen maksaa ja ennen kaikkea kuinka paljon ovat rahaston juoksevat hallinnointikulut. Sijoittajan kannattaa pitää mielessä sijoittajan kultainen nyrkkisääntö kuluihin liittyen. Sijoittamisessa ei kannattaisi maksaa yli yhtä prosenttia kuluja sijoitettavasta summasta.
Kalvo 6: Passiivisesti hallinnoiduissa indeksirahastoissa ei tehdä aktiivista osakevalintaa, vaan kaikki sijoituspäätökset tehdään automaattisesti ennalta annetun kaavan mukaisesti. Monesti tämä kaava on jokin osakeindeksi, jonka sisältöä mukaillen rahaston sijoituspäätökset tehdään. Indeksirahastoissa rahastonhoitaja ei tee siten sijoituspäätöksi omaan analyysiinsä pohjautuen, vaan sen mukaan, mitä yhtiöitä kuuluu valittuun kohdeindeksiin. Yhtiöitä otetaan salkkuun siinä suhteessa, mikä on niiden paino kohdeindeksissä. Indeksirahastot käyvät kauppaa ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden kohdeindeksissä tapahtuu muutoksia. Rahastonhoitajan rooli on indeksirahastoissa huomattavasti pienempi kuin aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa, eikä indeksirahastojen hallinnointi edellytä läheskään yhtä vahvaa työpanosta. Monesti indeksirahastojen kulut ovatkin huomattavasti aktiivisesti hallinnoituja rahastoja alhaisemmat.
Kalvo 7: Osakeindekseillä mitataan hinnanmuutoksia. Indeksejä on paljon erilaisia alkaen aina koko pörssin kattavasta yleisindeksistä. Esimerkiksi eri toimialoille on omat indeksinsä eli ne mittaavat tietyn toimialan kehitystä. Indeksit eroavaat siten toisistaan ennen kaikkea sen mukaan, minkä yhtiöiden hinnanmuutoksia ne mittaavat. Erovaisuuksia löytyy myös sen osalta ottaako indeksi hinnanmuutosten lisäksi osingot huomioon ja onko indeksi niin sanotusti painorajoitettu, missä yhden osakkeen painoarvo ei voi nousta asetettua rajaa suuremmaksi. Jos indeksi ottaa huomioon vain hinnanmuutokset, on indeksin tunnuksen kaksi viimeistä kirjainta PI. Jos taas indeksi ottaa huomioon myös osingot ja siten kuvaa paremmin osakesijoittajan kokonaistuottoa, on indeksin tunnuksen kaksi viimeistä kirjainta GI. Yleisindeksin lisäksi OMXH25 -indeksi on hyvin seurattu indeksi. Se mittaa puolestaan 25 Helsingin pörssin vaihdetuimman osakkeen kehitystä.
Kalvo 8: Indeksisijoittajan ensimmäisenä tehtävänä on päättää, mihin indeksiin haluaa sijoittaa. Sijoittajan olisi hyvä perehtyä siihen, mitä yhtiöitä valittuun kohdeindeksiin kuuluu. Seuraavaksi sijoittajan olisi hyvä selvittää, miten indeksi on kehittynyt ja vastaako tuotto-odotus omaa tuottovaatimusta. Indeksirahastoja vertailtaessa olisi hyvä selvittää, kuinka suuri ero tuotossa on rahaston ja kohdeindeksin välillä. Mitä pienempi ero on, sitä parempi. Lopuksi ennen varsinaisen sijoituspäätöksen tekemistä, tulisi sijoittajan ottaa selvää rahastoon liittyvät kulut niin merkinnän kuin luovutuksen osalta. Lisäksi tulisi selvittää, kuinka paljon juoksevat hallinnointikulut ovat.
Kalvo 9: Perinteisistä rahastoista poiketen pörssinoteerattujen rahastojen rahasto-osuudet on listattu pörssiin. Pörssinoteeratuilla rahastoilla eli ETF:llä käydään siten kauppaa aivan samaan tapaan kuin osakkeilla. Sijoittaja tarvitsee arvo-osuustilin, jotta voi sijoittaa ETF:iin. Etuna ETF:ssä on pörssin tuoma likviditeetti ja passiivisen hallinnointitavan mukanaan tuomat alhaiset juoksevat kulut.
Kalvo 10: Rahaston tuotto perustuu sen sisältämien arvopapereiden tuottoon. Jos rahasto sisältää osakkeita, perustuu sen tuotto osakkeiden arvonnousuun ja osinkoihin täysin samalla tavalla kuin suoralla osakesijoittajalla. Jos rahasto puolestaan pitää sisällään esimerkiksi joukkolainoja, vaikuttaa rahaston tuottoon korkotason muutokset. Rahastosijoittajan tuottoa pienentää juoksevat hallinnointikulut. Ne veloitetaan tuli rahastosta tuottoa tai ei. Tämän takia rahastoihin sijoittavan tulisi olla erityisen tarkka kulujen osalta.
Kalvo 11: Kuvaajassa on esitettynä kuinka moninkertaiseksi sijoitus kasvaisi eri vuosituoton arvoilla ajan funktiona. Vaaka-akselilla juoksee aika vuosina. Kuvaajalla voidaan havainnollistaa kulujen merkitystä sijoittamisessa. Jokainen maksettu kuluprosentti on pois sijoittajan tuotosta. Mitä enemmän kuluja maksaa sitä alemmalle tuottokäyrälle sijoittaja lopulta päätyy. Kuluilla on valtavan suuri merkitys erityisesti pitkällä sijoitushorisontilla. Kuvaajasta nähdään, miten sijoitus 117 kertaistuisi 50 vuodessa 10 prosentin keskimääräisellä vuosituotolla. Vain kaksi prosenttiyksikköä pienemmällä vuosituotolla, esimerkiksi suuremmista kuluista johtuen, sijoitus kuitenkin enää vain 47 kertaistuisi.
Kalvo 12: Rahastoja voi vertailla esimerkiksi käyttämällä Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraporttia tai Morningstarin rahastotyökalua. Luennon loppuosa käytetään näiden tietolähteiden esittelyyn.
Kalvo 13: Kuvassa on esitettynä kuvakaappaus Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraportista. Raportista ilmenee muun muassa rahaston historiallinen performanssi, kulut, minimisijoitussumma sekä rahastoa hallinnoiva taho. Raportissa rahastot on ryhmitelty rahastotyyppien ja markkina-alueiden mukaan.
Kalvo 14: Kuvassa on esitettynä Morningstarin sivuston ”työkalut” -osio. Tästä osiosta löytyy rahastovalitsin, minkä avulla sijoittaja voi kartoittaa omaa sijoitussuunnitelmaa vastaavia rahastoja.
Kalvot 15-16: Kuvissa on esitettynä, miltä rahastovalitsin näyttää. Valitsimessa voi tarkastella esimerkiksi tietyn palveluntarjoajan rahastoja sekä rajata joukkoa pienemmäksi asettamalla tietyn markkina-alueen (Morningstar-luokka), kulukaton sekä hallinnointitavan.
Kalvo 17: Morningstarin sivustolta on saatavissa myös kattavasti tietoa rahastoista. Kuvassa on esitettynä, kuinka rahastovalitsimen yhtä antamaa vaihtoehtoa on klikattu ja minkälaista tietoa rahastosta sivusto tarjoaa.
Kalvo 18: Sijoittaja voi asettaa rahastovalitsimen tuloksista useampia rahastoja rinnakkain vertailuun.
Kalvo 19: Luennon lopuksi käydään läpi rahastosijoittajan muistilista. Rahastosijoittamiseen pätevät samat lainalaisuudet kuin suoraan sijoittamiseen. Sijoittajan tulisi perehtyä huolellisesti sijoituskohteeseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Se, että rahastolla on rahastonhoitaja, ei vapauta sijoittajaa tästä velvoitteesta. Myös rahastosijoittajalta vaaditaan perusteellista sijoitussuunnitelmaa. Sijoituspäätökset tulisi aina pohjautua omaan sijoitussuunnitelmaan oli kyseessä suorat osakesijoitukset tai rahastosijoitukset. Rahastoja vertailtaessa ei kannata antaa suurta painoarvoa yhden tai muutaman vuoden historialliselle tuotolle. Oleellista on tarkastella rahaston suoriutumista isossa kuvassa pitkällä sijoitushorisontilla. Selvitä tarkkaan, mihin omaisuusluokkiin rahasto sijoittaa. Allokaatiolla on suora vaikutus rahaston tuotto-odotukseen. Selvitä myös, mille markkina-alueille rahaston sijoitukset kohdistuvat. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä sijoittajan tulisi aina olla erittäin tarkka rahastoon liittyvien kulujen kanssa.
Mallivastaukset
Viikkotehtävä
Viikkotehtävässä opiskelijat tutustuvat rahastoihin liittyviin tietolähteisiin ja harjoittelevat hyödyntämään niitä sijoituspäätösten taustalla. Opiskelijoiden tehtävänä on vertailla eri osakerahastoja tietolähteitä apuna käyttäen ja selvittää, millä tavoin rahastot eroavat toisistaan. Tietolähteinä tehtävässä käytetään Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraporttia ja Morningstarin rahastotyökalua.
Tehtävässä vertailtavat osakerahastot ovat:
- Seligson & Co OMX Helsinki 25 pörssinoteerattu rahasto (Rahastoraportti s.3)
- OP-Pohjoismaat Indeksi A (Rahastoraportti s. 3)
- Nordea Eurooppa Passiivinen B (Kasvu) (Rahastoraportti s. 5)
1. Vertaile rahastojen tuottoja ja kuluja eri ajanjaksoilla (10v, 1v). Mitä huomaat?
Seligson & Co OMX Helsinki 25 pörssinoteerattu rahasto
- Tuotto 10 v. = +12,6 %; Tuotto 1 v. = -11,2 %; Juoksevat kulut = 0,15 %
OP-Pohjoismaat Indeksi A
- Tuotto 10 v. = +8,8 %; Tuotto 1 v. = -14,0 %; Juoksevat kulut = 0,39 %
Nordea Eurooppa Passiivinen B (Kasvu)
- Tuotto 10 v. = +6,5 %; Tuotto 1 v. = -10,1 %; Juoksevat kulut = 0,50 %
Pitkällä aikavälillä kaikista parhaiten on tuottanut suomalaisiin pörssiyhtiöihin sijoittava Seligsonin rahasto. Siinä on myös alhaisimmat kulut. Lyhyellä vuoden tarkasteluperiodilla vähiten on laskenut eurooppalaisiin osakkeisiin sijoittavat osakerahasto ja eniten puolestaan pohjoismaisiin osakkeisiin sijoittava osakerahasto.
2. Vertaile osakerahastojen (Suomi, s. 3) sekä yhdistelmärahastojen (maailma, s.17-19) keskimääräisiä tuottoja ja volatiliteettia. Mitä huomaat? Mistä tämä voisi johtua?
- Tuotto: Pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto on suomalaisissa osakerahastoissa huomattavasti parempi. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltua yhdistelmärahastot eivät ole taas laskeneet yhtä voimakkaasti kuin osakerahastot.
- Volatiliteetti: Suomalaisten osakerahastojen volatiliteetti on korkeampi kuin yhdistelmärahastojen eli niissä on ”heilahtelua” enemmän.
- Eroavaisuudet selittyvät rahastojen allokaatiolla. Osakerahastot sisältävät puhtaasti osakkeita, jolloin niiden tuotto-odotus on parempi, mutta toisaalta niin on myös riskit (näkyy suurempana volatiliteettina). Yhdistelmärahastoissa on osakkeiden lisäksi korkoja. Korot madaltavat rahaston kokonaisriskiä eli volatiliteetti on alhaisempi. Korkomarkkinoiden tuotto-odotus on osakemarkkinoiden tuotto-odotusta matalampi, mistä seuraa, että yhdistelmärahastojen tuotto on osakerahastoja matalampi. Tuottoero on sitä suurempi, mitä enemmän yhdistelmärahastoon on sisällytetty korkoja suhteessa osakkeisiin.
Rahastoraporttiin pohjautuvien tehtävien jälkeen opiskelijoiden tehtävänä on tutustua tehtävänannon rahastoihin yksityiskohtaisemmin hyödyntäen Morningstarin rahastotyökalua.
3. Mitkä viisi osaketta ovat suurimmassa painoarvossa rahastossa?
OP-Pohjoismaat Indeksi A:
- Novo Nordisk A/S Class B 17,38 %
- Equinor ASA 3,72 %
- Nordea Bank Abp 3,27 %
- Atlas Copco AB Class A 2,84 %
- Nokia Oyj 2,72 %
Nordea Eurooppa Passiivinen B (Kasvu):
- Nestle SA 3,92 %
- Roche Holding AG 2,94 %
- Shell PLC 2,39 %
- AstraZeneca PLC 2,19 %
- ASML Holding NV 2,17 %
Seligson & Co OMX Helsinki 25 pörssinoteerattu rahasto:
- Neste Corp 10,09 %
- Nokia Oyj 10,06 %
- Kone Oyj Class B 10,01 %
- Sampo Oyj Class A 9,95 %
- Nordea Bank Abp 9,94 %
4. Ketkä ovat rahastojen salkunhoitajat?
- OP-Pohjoismaat Indeksi A: rahastoyhtiö ei ole ilmoittanut rahastonhoitajaa
- Nordea Eurooppa Passiivinen B (Kasvu): Ruben Knudsen
- Seligson & Co OMX Helsinki 25 pörssinoteerattu rahasto: Jani Holmberg ja Aleksi Härmä
5. Mitä kuluja rahastoihin liittyy?
OP-Pohjoismaat Indeksi A:
- Merkintä ja lunastus: 0,10%
- Juoksevat kulut vuosittain: 0,39 %
Nordea Eurooppa Passiivinen B (Kasvu):
- Merkintä ja lunastus: 0,00 %
- Juoksevat kulut vuosittain: 0,50 %
Seligson & Co OMX Helsinki 25 pörssinoteerattu rahasto
- Juoksevat kulut vuosittain 0,15 %
Syventävä tehtävä
Syventävässä tehtävässä opiskelijoiden tehtävänä on selvittää Suomen Sijoitustutkimuksen rahastoraporttia ja Morningstarin rahastotyökalua hyödyntäen, mikä rahasto vastaa parhaiten heidän sijoittamisen tavoitteitaan. Aluksi opiskelijat muodostavat kokonaiskuvan omista tavoitteistaan vastaamalla tehtävässä annettuihin kysymyksiin. Omia tavoitteita verrataan rahastotarjoomaan ja tehtävän lopputulemana opiskelijat osaavat määritellä itselleen parhaiten soveltuvan rahaston.
1. Mikä on sijoitusaikasi vuosina?
- Sijoitusajan määrittelee omat henkilökohtaiset tavoitteet sekä ikä.
2. Kuinka paljon olet valmis ottamaan riskiä ja millaista tuottoa odotat?
- Tuottotavoite määräytyy pitkälti oman sijoitusajan perusteella. Mitä lyhyempi sijoitusaika, sitä suurempi tuoton tulee olla ja päinvastoin. Opettajan on hyvä kiinnittää huomiota, että opiskelijoiden vastauksissa ei ole ristiriitaa tuottotavoitteen ja sijoitusajan välillä.
- Henkilökohtainen riskinsietokyky määrittelee puolestaan sen, kuinka paljon sijoittaja on kyvykäs ottamaan riskiä. Opettajan on hyvä kiinnittää huomiota, että opiskelijoiden vastauksissa ei ole ristiriitaa riskinsietokyvyn ja tuottotavoitteen välillä.
3. Mihin omaisuusluokkaan haluat sijoittaa (esim. osakerahastot, yhdistelmärahastot jne.)?
- Mitä suurempi on tuottotavoite ja henkilökohtainen riskinsietokyky, sitä suurempi osuus varoista tulisi sijoittaa osakemarkkinoille. Mitä matalampi on henkilökohtainen riskinsietokyky, sitä suurempi osuus varoista kannattaisi sijoittaa osakemarkkinoiden ulkopuolelle. Tällöin tosin tuotto-odotus on myös matalampi.
4. Onko rahasto aktiivisesti vai passiivisesti hallinnoitu?
- Onko tavoitteena osakemarkkinan keskimääräinen tuotto eli passiivisesti hallinnoitu indeksirahasto?
- Onko tavoitteena markkinan voittaminen osakepoiminnan keinoin eli aktiivisesti hallinnoitu osakerahasto?
- Rahastoissa eroina on hallinnointitavan lisäksi kulut. Aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa kulut ovat monesti huomattavasti suuremmat, mikä pienentää sijoittajan lopullista tuottoa.
5. Mihin maantieteelliseen alueeseen haluat sijoittaa (esim. Suomi, Yhdysvallat, Eurooppa jne.)?
- Sijoittamisen riskienhallinnan näkökulmasta olisi hyvä, että sijoituksia kohdistuisi eri maantieteellisille alueille.
6. Kuinka suuria rahastoon liittyvät kulut saavat enimmillään olla??
- Hyvä nyrkkisääntö sijoittamisen kuluihin on, että ei kannattaisi maksaa yli yhtä prosenttia kuluja. Kulut vähennetään aina sijoittajan tuotoista, joten pienetkin prosentit syövät sijoittajan tuottoa merkittävästi ajan myötä.
- On hyvä tiedostaa, että rahaston on voitettava markkina juoksevien kulujensa suuruuden verran, jotta rahasto pääsisi edes samaan tuottoon kuin kohdemarkkina. Tämän takia moni aktiivisesti hallinnoitu rahasto häviää pitkällä sijoitusajalla kulujensa verran kohdemarkkinan tuotolle.
7. Kuinka paljon olet valmis sijoittamaan yhdellä kerralla?
- Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan vastaus on ennemminkin riippuvainen omasta säästämistahdista.
- Rahastoissa on kuitenkin yleensä asetettuna jokin minimisijoitussumma, joka on vähintään sijoitettava yhdellä kerralla.
8. Mikä valitsemasi rahasto on?
- Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta.
